Tervetuloa taloon, ihana pikkuinen koiranpentu!
Pennun saapuminen taloon on ihanaa ja mullistavaa – ja sen pitääkin olla niin! Pentu kasvaa ja kehittyy hirmuisen nopeasti, ja jokainen vastuuntuntoinen omistaja tunnistanee jossakin vaiheessa ajatuksen ”niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa”.
Katsotaanpa hetki, millainen pentu sinulla on. Onko se ujo vai ranttali, vai jotakin siltä väliltä, vai kaikkea vuorotellen? Onko se ahne vai leikkisä vai molempia tai ei vielä kauheasti kumpaakaan? Tykkääkö se ihmisistä – kaikista, vaiko vain tutuista? Onko se kotioloissa energinen hyrrä vai vähän rauhallisempi? Entä onko kenties sen terveyden kanssa jotain huolia?
Pennun persoonallisuutta voi jonkin verran muokata. Alussa enemmän, ja koiran aikuistuessa koko ajan vähemmän. Tosiasia kuitenkin on, että meidän kannattaa muokata koulutuksella sen käyttäytymistä, joka sisältää monia eri osa-alueita.
On myös oleellisen tärkeää ymmärtää, että koira itse ei minkään ikäisenä voi mitään sille, millainen persoonallisuus ja temperamentti sillä on. Meidän pitää hyväksyä oman koiran persoonallisuus vahvuuksineen ja heikkouksineen, ja vahvistaa sitä itsevarmemmaksi niissä asioissa, missä se sitä tarvitsee.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä kaikkea, mitä se tekee. Persoonallisuus ja käytös eivät ole ihan sama asia. Käytös on se, johon me vaikutamme koulutuksen kautta.
Miten se sitten tehdään?
Ensinnäkin pitämällä sen ruokaa tai herkkuja ihan koko ajan taskun pohjalla, ja sitten kun näet pentusi tekevän tai suorastaan valitsevan jonkin vaikka kuinka satunnaisen toimintatavan, josta tykkäät, missä tahansa tilanteessa, kehu se samanaikaisesti. Sen jälkeen kaiva taskustasi pennulle se herkku vahvistamaan vielä äskeinen.
Siinä kaikki.
Sillä jos täytät pentusi valveillaoloajan sen toivotun käytöksen (eli niiden pikkuriikkisten liikahdusten, joista näet jo sen aikeet) vahvistamiseen, ei sillä juuri ole energiaa tehdä niin paljoa enää ei-toivottuja kokeiluja. Lisäksi sinun kannattaa ohjata sen jokainen virtapiikkihetki toivottuihin asioihin, kuten puruluihin, ulkoiluun, nenätöihin, uuden oppimiseen, tasapainoiluun ja muuhun sellaiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos sitä samaan aikaan toisaalla villitään hurjiin riehumisleikkeihin, se oppii hampaat edellä jahtaamaan liikkuvia jalkoja, siivousvälineitä tai muuta sellaista. Pennun tullessa taloon arki pitää ajatella uusiksi myös pennun silmin katsottuna.
Pentu oppii koko ajan, ts. jokainen hetki on sille oppimishetki. Sillä on luovutusikäisenä jo paljon taitoja, mutta ihmisen maailman ja käskyjen ymmärtäminen ei kuulu niihin. Koiralle pitää opettaa erikseen lähes jokainen asia, jonka toivot sen osaavan sitten joskus.
Tässä siis jokunen pitkän linjan ammattilaisen ajatus – ei mitään täydellistä, mutta ei elämän tarvitse sitä ollakaan. Koiraamon Pentukurssilla ja harrastekursseilla sitten lisää asioita – myös etänä!
Onko autolla-ajotaito ihmisen synnynnäinen ominaisuus?
Entä ratsastustaito? Tai lentäminen lentokoneella? Tai kirurgin hommat? Tai…
No ei niin, eikä ole koirankoulutuksen taitokaan. Se on taito, jota opetellaan.
Yksi tekee sen kantapään kautta (ja yleensä siinä ottaa se eläinkin osumaa tavalla tai toisella), toinen lukee läjän kirjoja ennen koiran hankintaa, kolmas eksyy intterwebin ihmeellisiin sokkeloihin ja neljäs julistaa, että ainahan ihmisillä on koiria ollut ja niiden kanssa on toimeen tultu.
Oli miten oli, kukaan ei ole seppä syntyessään.
Mutta on se kyllä ihmeen yleistä luulla niin.
Mitä enemmän olen ollut eläinten kanssa tekemisissä ja opin uusia asioita, sitä vähemmän ymmärrän tietäväni. Siksi erityisesti uuden koiranomistajan ansioksi on luettava, jos hän haluaa oppia asiat alusta asti olettamatta juuri mitään etukäteen.
Yksi tärkeimpiä asioita, mitä koiranomistajan kuitenkin on etukäteen osattava, on tunnistaa, millaista on koiraystävällinen, ja millaista taas koiria epäreilusti kohteleva koulutustapa. Meitä ammattilaisia on joka lähtöön (niin kuin joka ammatissa), ja sitten on vielä amatöörien ja harrastajien ja muiden neuvojien suuri joukko kirjavine ohjeineen.
Ei siis kannata ahdistua sen enempää tästä viidakosta kuin omien tavoitteiden tavoittelustakaan. Koira on eläin, joka ahdistuu omistajan ahdistumisesta, ja voi paremmin kun omistajakin voi hyvin.
Siksi oman keskeneräisyyden tunnistaminen ja hyväksyminen antaa oikeudenmukaisesti armoa myös eläimelle, jonka oppimispolku on yhtä kesken.
Millainen on sinun ajatuksesi ihannevanhemmuudesta?
Pyri siis sellaiseksi koiranomistajaksi! Pentu tarvitsee enemmän rakkautta ja johdonmukaisuutta kuin kieltoja tai kovuutta – ja hyötyy niistä huomattavasti enemmän. Hanki enemmän tietoa koiran käyttäytymisestä, ja opi itse rauhassa arvioimaan koulutusvinkkejä, joita sinulle jaellaan.
Millaisen aikuisen koiran ja koira-omistaja-suhteen sinä haluaisit? Se ajatus olkoon johtotähtenäsi kaikessa, mitä teet. Haluatko teidän teidän välillenne luottamusta, iloa, seikkailuja, rauhoittumista, rentoutumista, yhdessäoloa, tai saumatonta yhteisymmärrystä? Saat sen parhaiten, jos ymmärrät koirien lajinomaisen elekielen ja viestinnän sekä osaat ilon ja täyden luottamuksen kautta kouluttaa koirallesi asioita. Näin rakentuu paremmin yhteinen kieli. Koiraamossa opetetaan juuri näitä asioita sekä yksityisesti, että monenlaisilla kursseilla. Ota Satuun yhteyttä ja kysy lisää!
Nykyaikainen tutkimus eri koulutusmetodeista paljastaa, että koira oppii parhaiten kun käytetään pelkkää positiivista vahvistamista (kehuminen juuri kun koira tekee toivotusti, ja sen jälkeen konkreettinen palkkio, esim. nami) eikä huomioida ei-toivottua käyttäytymistä ollenkaan. Tämä on myös kotioloissa paras tapa erityisesti pikkupennun kanssa aloitettuna. Koiranpentu oppii nopeasti myös epätoivotut keinot, joilla omistajan saa reagoimaan, mikäli hän ei ole tarkkana. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi luulla, että juuri tämän koiran kanssa tarvitaan kieltoja ja pakotteita. Asia ei ole ihan niin yksiselitteinen – onneksi. Säilyttämällä sekä lajinomaiset tarpeet eli koiran hyvinvointi, että koiran oppiminen lähtökohtana koulutetaan perheen valitsemat tavat uudelle perheenjäsenelle. Pennun oman nimen ja kehusanan oppimisen jälkeen pidän mm. näitä oleellisina asioina koiran kanssa:
Käsittely
Opi nostelemaan, hoitamaan, harjaamaan ja pitämään kiinni pentuasi niin, ettei sillä olisi syytä vastustella.
Opeta pentusi myös rauhoittumaan sylissä (esim. lattialla haaraistunnassa). Rimpuileville pennuille opetetaan läheisyyteen helppoutta ja siihen hakeutumista. Kynsien leikkausta voidaan harjoitella päivittäin ilman kynsisaksia vain matkimalla leikkausta, ja palkitsemalla jokaisesta kynnen rapsauksesta herkulla. Tästä voit lukea lisää mm. Koiraamon ig:stä. Myöhemmin namin kanssa leikataan, tai ollaan leikkaavinaan joka päivä – ja joka kynsi. Jos homma takkuaa, yksi kynsi kerrallaan yhden treenihetken aikana on koulutuksellisesti viisasta. Kun se sujuu, leikkaa 1-2 kynttä/hetki. Tämän tyyppiset harjoitukset harvennetaan muutaman päivän välisiksi vasta kun kaikki tähän liittyvä on helppoudessaan tosi pitkästyttävää. Viikko on pennulle piiiitkä aika uuden oppimisen vahvistamisessa, joten leikkaa tai ole edes leikkaavinasi kynsiä 2-3 kertaa viikossa kuukausien ajan. Voit vaikka ruokkia pennun jonkin ruokailun tämän harjoituksen kanssa – niin minäkin toimin.
Kaiken käsittelyn tulisi tuntua koirasta mukavalta, turvalliselta ja itsevarmalta. Ihmisen otteiden pitää sen vuoksi olla varmat ja lujat, mutta ei kovat. Ihanteellinen kesto kosketukselle harjoittelun alkuvaiheessa on 2-3 sekuntia. Jos koira malttaa ottaa sen rauhallisesti, kehu ja harjoitusotteen irroitus tehdään samanaikaisesti ja siitä kolmen sekunnin sisällä annetaan nami. Sitten sen voi toistaa – tai ei. Vaikka harjoitusmääriä pitääkin tulla viikkojen ja kuukausien mittaan paljon, kerralla vain 1-3 edellä kuvaamani kaltaista harjoitetta onnistuneesti on edistymisen salaisuus. Muistetaan myös, että jos eläintarhoissa opetetaan palkkioperustaisesti, ilman minkäänlaisia pakotteita, tiikeri tai muu villieläin tulemaan häkin viereen ja työntämään tassunsa sitä varten suunniteltuun kohtaan verinäytteen ottoa varten, koira ei taida olla sitä vaikeampi koulutettava samoilla menetelmillä. Laatu korvaa määrän mennen tullen yksittäisen harjoitteen kohdalla.
Käsittelyongelmat voivat olla syvälle luotaava mutta petollisen vaatimaton alkusoitto jopa ihmisiin kohdistuville aggressio-ongelmille. Kouluta ne ongelmattomiksi etupainotteisesti, ja samalla ehkäiset mahdolliset isommat ongelmat ennen kuin ne syntyvätkään.
Hampaiden käyttö
Koira tutustuu maailmaan suullaan. Pennun hampaat ovat asioihin tutustumisessa kuin ihmisen kädet. Maisteleminen on sinällään luonnollista. Sitä voidaan kuitenkin tahallaan tai ajattelemattomuudella härnätä jahtaamisleikkeihin jotka kohdistuvat ihmisen käsiin, jalkoihin tai vaatteisiin, ja päättyvät hampailla tarttumiseen, tai hillitä ja ohjata hampaiden käyttö vain ruokaan ja omiin leluihin. Rajua komennusta ei tarvita tässäkään, päinvastoin; yleensä se villitsee tai hämmentää pentua. Kun pentu testaa sinuun hampaitaan, nouse ja lähde eleettömästi pois pennun ulottuvilta muutamaksi sekunniksi. Sen jälkeen anna sille muuta pureskeltavaa – ja jatkossa yritä antaa sille luvallista pureskeltavaa jo ennen kuin sen hampaat osuvat ihmiseen. Energian kanavointi päivän mittaan koulutukseen, tilanteiden ennakointi tai toiminnan rauhallinen ohjaaminen sallitun puuhan pariin usein riittävät. Ja jos pureminen tuntuu vain yltyvän huolimatta siitä, että jokainen pennun kanssa toimiva ihminen osaa olla yllyttämättä koiraa väärällä tavalla, saattaa olla hyvä kääntyä eläinlääkärin puoleen, ja sen jälkeen varata vielä aika pätevälle eläintenkouluttajalle.
Luopuminen
Opeta pentu luopumaan aarteistaan – vaihtokaupalla johonkin sinun tarjoamaasi, pennun silmin suunnattomasti arvokkaampaan. Älä vaikuta olevasi kiinnostunut siitä mitä pennulla on, vaan enemmänkin siitä, miten voisit antaa pennulle kourallisen sen vatsalle sopivia (esim.) lihapaloja, joita sinulla sattuu olemaan siinä ihan haitaksi asti. Kun pentu syö ison kasan herkkuja käsivarren mitan päässä luusta, piposta, lapsen lelusta tms., otat rauhallisesti pennun luvattoman aarteen pois. Jos pentu kokee, että se häviää vaihtokaupassa, tai että varastamisesta tehdään numero, opetus kääntyy itseään vastaan.
Voimme myös opettaa koiramme luopumaan toisten tuijottelusta ja päin rynnimisestä, pienestä pitäen. Koiraamossa järjestetään kursseja erityisesti tämän harjoittelua varten.
Luoksetulo
Yksi tärkeimmistä opetettavista asioista on luoksetulo. Kun pentu on pieni, sitä kannattaa pitää vapaana ehdottoman turvallisilla ja sille vierailla seuduilla (metsässä ja taajamien liepeillä). Kun se etenee sinusta tietyn matkan (jonka sinä olet päättänyt ja joka on aina sama, mutta lyhyempi kuin sinun sietämäsi etäisyys), vaihda hiukan kävelysuuntaasi. Tämän tarkoitus on opettaa koira tarkkailemaan, mihin sinä menet, ja liikkumaan sinun kanssasi. Ylipäätään aina, kun pentu tulee luoksesi oma-aloitteisesti ulkona, kehu ja palkkaa se superhyvin. Koiraamon asiakkaana saat niin halutessasi Vahvan luoksetulon opetuskaava -pdf:n tai -monisteen, jossa avataan yksityiskohtaisesti eräs tapa rakentaa koiralle jo pikkupennusta asti erinomaista luoksetuloa. Lisäksi tarjolla on yksityistunteja maastossa, jossa harjoitellaan luoksetuloja käytännössä.
Yksinolo
Jokaisen koiran on tarpeen oppia olemaan yksin. Vaikka se ei olisikaan heti ajankohtaista, yleensä se tulee joskus jokaisen koiran eteen viimeistään jonkin elämän tilanteen muuttuessa. Pidä koiran elämä tasapainossa myös huomiosi (jota koira ei siis voi saada yksin ollessaan) suhteen: kohtuus kaikessa. Jätä toimimatta koirasi passaajana, edes sen ollessa pentu, mutta huolehdi aina sen perustarpeista ennen kuin se tulee niistä itse tietoiseksi (läheisyys, uni, pissa- ja kakkahommat, liikunta, nälkä, leikkiminen, lepo, pureskeltavat, aktivointi ja virikkeet, koiraystävät jne.). Yksi koira tarvitsee yhteistä toimintaa enemmän kuin toinen nukkuakseen, kun se jää yksin. Silti harva koira jaksaa yöunien jälkeen nukkua taas tuntitolkulla vain lyhyen aamulenkin ja ruuan voimalla; virikkeistäminen tavalla tai toisella on kiva ja helppo keino valmistella yksinoloa, kunhan muistaa malttaa vielä viretilan laskeutumiseen vaadittavan ajan (n.20-60 min) ennen yksinolon harjoittelua tai varsinaista yksin jättämistä. Varsinaisen yksinoloajan olisi hyvä ajatella alkavan koiran nukkumisella, silloin se ehkä varmimmin jää luottavaisesti, ja on rauhassa, kunnes ihminen tulee kotiin.
Yksinolon tärkein kulmakivi kuitenkin on koiran turvallisuudentunne ja itseluottamus. Niitä ei voi pakottaa, pusertaa eikä ohjelmoida pentuun. Niitä rakennetaan ja vahvistetaan monilla erilaisilla arjen keinoilla ja taidoilla. Opetusmenetelmän valinta ja siinä johdonmukaisesti pysyminen on yksi tärkeimmistä asioista koiran itseluottamuksetn rakentamisessa, ja se pitää näkyä myös arjen pienissä hetkissä. Läheisyys ja hoiva on pentujen perustarve, ne kasvattavat turvallisuudentunnetta. Minkään ei saa antaa säikyttää pentua, vaan sitä pitää suojella aktiivisesti läpi sen elämän.
Joskus koiran voi myös opettaa uudestaan yksinoloon, sisäsiisteyteen yms. jos nämä taidot ovat päässeet unohtumaan tai käsitetty väärin. Jälkikäteen se kuitenkin saattaa olla hyvin paljon hankalampaa, eikä edes aina onnistu täysin omistajien toiveiden mukaisesti. Yksinolotaito myös autossa helpottaa elämää – ja joskus koiran opettaminen yksinoloon onkin helpompi aloittaa autossa kuin kotona.
Hyvä hihnakäytös
alkaa hyvästä yhteydestä vapaudessa (ks. ”Luoksetulo”) ja jatkuu koiralle miellyttävien välineiden valintaan. Ei ole yhdentekevää, millaiset valjaat, panta tai hihna koiralla on sen ollessa pikkupentu, vaikka ajattelemattomia valintoja perustellaankin usein tyyliin ”koska se kasvaa niistä kuitenkin pian ulos”. Koiran tärkeimmät ensimmäiset viikot ja kuukaudet muovaavat sen käsitystä hyvästä, kivasta ja turvallisesta maailmasta sen kohtaamien ihmisten, koirien ja muiden eläinten ja elottomien kohteiden kautta. Väkisinkin jotkut asiat saattavat jossakin vaiheessa myös vähän jännittää, sillä useimmilla koirilla on noin puolivuotiaana alkava toinen voimakas herkkyyskausi, joka opettaa koiraa varomaan uusia tai epäilyttäviä havaintoja maailmassa. Jos koiran valjaat tai panta painavat henkitorvea tai ovat muutenkin hankalan tuntuiset, se pahentaa uusien kohtaamisten mielleyhtymää. Valitse siis jo pikkupennulle leveä, pehmustettu, kuristamaton ja sopiva panta ja/tai oikeankokoiset valjaat, jotka eivät pyöri sen päällä, nouse rintalastan yli painamaan kaulan pehmytkudoksia, eikä ahdista kainaloita, ja jotka saa säädettyä juuri sinun koirallesi sopiviksi. Kun ne jäävät pieniksi, voit myydä ne seuraavalle pennunomistajalle ja hankkia omallesi seuraavan kokoluokan hyvät välineet. Löydät artikkelini tästä aiheesta näiltä samoilta sivuilta, tästä linkistä.
Tervetuloa Koiraamon kursseille, joilla opetetaan Koiraamon ihan oman suunnitelman mukaista hihnakäytöstä ja toisten koirien ohittamisia palkkioperusteisesti – myös interaktiivisena etäkurssina. Se tehdään jo todella pitkällä kokemuksella ja hyvällä menestyksellä. Kysy lisää!
Entä sitten ”EI”?
Kieltosana on fiksuinta opettaa koiralle samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin taito. Silloin tulee myös kiitettyä koiraa, kun se noudattaa kieltoa.
Opettamaton kieltosana on ongelmallinen monesta syystä.
”Miten niin opettamaton? Minähän olen hokenut sille eitä alusta asti!”
Ensinnäkin; ihminen saa nopeasti mielihyvän tunteen, kun koira keskeyttää toimintansa. Sehän tapahtuu varsinkin pikkupennun kanssa aika helposti. Tosin syynä ”tottelemiseen” voi olla hämmästys, huolestuminen tai joskus jopa pelästyminen.
Toisekseen; tällaiset tilanteet kannustavat ihmistä toistamaan oman toimintansa vastaavissa tilanteissa myöhemminkin. Se puolestaan hidastaa meidän motivaatiotamme selvittää, voisiko tämän kaltaisista tilanteista selvitä paremmin eri tavalla – nimittäin tehokkaan koiraystävällisemmän koulutuksen avulla.
Kolmanneksi; kielto ei opeta koiralle toivottua käytöstä sen tilalle, mitä se oli puuhaamassa, kun kielletään. Eli koira jää vähän niinkuin tyhjän päälle hetkeksi. Sitten se palaa siihen, mitä oli tekemässä, koska se ei mitenkään osaa keksiä, mitä kummaa me sitten haluamme.
Neljänneksi; jos kielto ei toimi, ihmisellä on taipumus lisätä painetta koiraan. Ja entä jos se ei sittenkään toimi ja koiran toiminta pitää saada katkaistua? Näetkö, mihin tämä saattaa huonoimmillaan johtaa? Ja se voi tapahtua hurjan helposti meistä parhaimmillekin.
Viidenneksi; jatkuva kieltäminen murentaa kieltäjän ja koiran välejä, ja heikentää koiran luottamusta häneen (ja se on todella vaikeaa saada korjattua). Se tekee pahimmillaan koirasta vähitellen joko sulkeutuneen, joka ei halua olla ihmisensä kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko, tai aloitekyvyttömämmän, ja tällaisesta koirasta saattaa nähdä elämänilon vähenemistä tai jopa suoranaista masentuneisuutta.
Kuudenneksi; kielto toimii yleensä vain, kun joku on kieltämässä (jos aina silloinkaan).
Seitsemänneksi; kieltämisestä tulee ihan älyttömän helposti koulutusmetodi. Silloin mennään päin seinää ja lujaa.
Pääsääntöisesti ei-toivotun käytöksen ilmetessä – ja mieluummin hitusen ennen kuin koira ehtii aloittaa ajatustaan käytännössä – on hedelmällisempää antaa koiralle uusi ajatus (sen koulutustasosta riippuen) kuin jäädä kieltämään sen orastavaa ajatusta. Koira jää helposti jumiin omaan hauskalta tuntuvaan agendaansa (no, kukapa meistä ei), ja ihmisen tulee olla se, joka pyöräyttää sen pyörän eteenpäin, ja muuttaa tilanteen rakentavaksi oppimishetkeksi.
Jos koiran valveillaoloajan täyttää toivottujen valintojen kehuilla (+palkalla), sille jää paljon vähemmän aikaa tehdä valintoja, joista et pidä. Kaiken lisäksi koirasi alkaa tarjoamaan sinulle toivottuja käytöksiä yhä uudestaan, koska se huomasi niiden olevan kannattavia.
Ja meidän ihmisten kannattaa muistaa, että jos pomo lakkaisi maksamasta työntekijälleen palkka sillä perusteella, että tämä osaa jo hommansa, luulen, että lopputili otettaisiin heti kun kuvio paljastuu.
Hyvän koulutuksen tulisi olla jokaisen koiran oikeus = ansaitun luottamuksen ihmiseen tulisi olla jokaisen koiran oikeus
On äärimmäisen tärkeää, että pentu oppii luottamaan ihmiseen erityisesti käsittely- ja hoitotilanteissa ja luoksetulossa. Nämä vaikuttavat usein suoraan ongelmakäyttäytymisten syntyyn tai ehkäisyyn. Mitä vaikeampaa jokin asia tuntuu olevan, sitä useammin sitä kannattaa harjoitella. Sinun tarvitsee kaikissa tilanteissa olla vain yhden kerran sitkeämpi ja lempeämpi kuin pentusi. Ei kannata piilottaa päätä pensaaseen ja lykätä välttämättömän opettamista. Pennun rotu, aikaisemmat kokemukset tai niiden puute ja luonteen taipumukset vaikuttavat siihen, että eri koirien kanssa on tarpeen harjoitella eri asioita eri määriä. Pikkukoira tai monirotuinen pitää opettaa ihan yhtä huolellisesti kuin iso tai yksirotuinenkin – sen itsensäkin takia!
Jossakin vaiheessa takavuosina oli varsin yleistä miettiä, onko koira jotenkin luonnevikainen, jos sen kanssa asiat tuntuivat hankalilta. Onneksi sitä kuulee nykyään enää tosi harvoin, sillä yleistäen voisin sanoa, että hankalakäytöksisen pennun arki saadaan rullaamaan, kun sen hyvinvoinnista huolehditaan laaja-alaisesti. Pennut ja nuoret koirat vain ovat energisiä, ja siksi välillä työläitä! Kun omistaja osaa kanavoida pennun ja kasvavan koiran energian oikeisiin asioihin oikeilla tavoilla, iso osa huolista haihtuu jo niiden kautta. Ellet tiedä, kuinka sinun tulisi toimia, ota yhteyttä. Lähetä viesti, meilaa tai soita niin jutellaan hetki. Mitä aiemmin tartut asiaan, sen parempi lopputulos.
Opetuksessa ja ongelmissa koiranomistaja saa koulutusapua alan ammattilaisilta – kuten Koiraamo Oulussa – sekä koirayhdistyksistä ja yksittäisiltä koiran omistajilta. Sinä omistajana kuitenkin olet viime kädessä vastuussa, mitä annat koirallesi tapahtua ja millaisia neuvoja noudatat, ja mitä koirasi oppii neuvojen johdosta kanssasi. Kannattaa pitää mielessä, että eläinlajina koira on sopeutumisen mestari. Koirayksilö voi oppia huonoista koulutusmenetelmistä huolimatta, ei niiden ansiosta, mutta kokematon omistaja saattaa luulla päinvastaista. Koiran koulutus ei saa olla meidän normaalin moraalitajumme ja etiikkamme ulkopuolella. Kentällä tehty koulutus ei ole tärkeämpää kuin arkiopetus. Toimi kuten luotettava ja oikeudenmukainen vanhempi; pysyt samana ja turvallisena aikuisena myös hauskoissa ja kiinnostavissa koulutustilanteissa, tapahtuivat ne missä tahansa, ja herättivät ne sinussa millaisia tunteita tahansa. Aikuinen sinussa oppii käsittelemään satunnaiset turhautumisen tunteet, ja hakemaan lisää taitoja niiltä tahoilta, jotka osaavat ratkaista ne koiraystävällisesti ja rakentavasti.
Jos olet vasta miettimässä pennun hankintaa
Koira tuo kotiisi sekä iloa, että huolia. Kumpaa enemmän seuraavaksi 10-15 vuodeksi, siihen saattaa oma hankintapäätöksesi vaikuttaa suuresti.
Koira on aina aikuisen vastuulla alusta loppuun. Olethan valmis huolehtimaan päivästä päivään koirasta sen eliniän – ja/tai toteuttamaan koiran parhaaksi myös siitä luopumisen?
Koirasta on valtavasti iloa ja seuraa, mutta siitä saattaa myös joskus aiheutua niin paljon vaivaa, että aikuisen tulee tehdä tämä vastuullinen hankintapäätös itse. Lapsen sitkeät pyynnöt tai ystävän yksinäisyys eivät ole riittäviä perusteita hommata koiraa kenellekään toiselle. Jokainen koira myös ansaitsee hyvän peruskoulutuksen, ja se jos mikä kysyy sitoutumista ja sitkeyttä.
Joka koiran tulisi tulla perheeseen omilla oikeuksillaan. “Toisen koiran kaveriksi” ei ole ihan sama kuin ensisijaisesti ihmisen koiramaiseksi perheenjäseneksi. Ja jos koiran perustarpeita ei huomioi arjessa, ongelmia on luvassa.
Perheessä jokaisen tulisi hyväksyä koira uudeksi perheenjäseneksi, sillä ihan kuin me ihmisetkin, myös koira tietää, milloin sen seura ei ole toivottua. Koska se ei voi halutessaan muuttaa pois kotoaan, tukalan tilanteen aiheuttama stressi alkaa oirehtia hankalana käytöksenä. Sen takia hokema ”oikea koira oikeaan kotiin oikeaan aikaan” on noudattamisen arvoinen, vaikka koirakuume tuntuisi ihan sietämättömältä.
Koiran rodun käyttöhistoria vaikuttaa nykypäivänkin koirassa, myös monirotuisten kokoonpanossa. Ulkonäkö valintaperusteena on loppujen lopuksi toissijainen verrattuna luonteen, taipumusten ja terveyden merkitykseen – niin koiran pitämisen ilon kuin kukkaronkin kannalta. Kannattaa miettiä siis tarkkaan, millaisen koiran oikeasti haluaa. Ja sen jälkeen, mistä sen haluaa hankkia.
Pennun hankinnalla vääjäämättä tukee tietyn kasvattajan (=nartun omistajan) toimintaa hyväksynnällä ja taloudellisesti. On ikävää, että pentuja tehtaillaan (tiesithän, että pentutehtailu on myös yksi maailman tuottoisimmista järjestäytyneen rikollisuuden muodoista?), ja juuri siksi toivoisinkin, että vastuullinen kasvattaminen olisi myös osa pennun ostajan arvomaailmaa. Se on myös pennunostajan etu, sillä vastuullinen kasvattaja on ja pysyy kasvatinomistajan tukena läpi koiran kasvuvaiheiden, ja yleensä myöhemminkin, kun sitä tarvitaan.
Millainen aikuinen koira sinun ohjauksellasi pennustasi kasvaa?
Koirankoulutus ei ole aina ihan helppoa, joskus voi tarvita siihen ohjausta. Koiraamossa saat apua, neuvoja ja ratkaisuja koiraongelmiisi.
koirakoulu.koiraamo @ gmail.com Satu Vertainen p. 0407317639