Tervetuloa taloon, ihana pikkuinen koiranpentu!
Pennun saapuminen taloon on ihanaa ja mullistavaa – ja sen pitääkin olla niin! Pentu kasvaa ja kehittyy hirmuisen nopeasti, ja jokainen vastuuntuntoinen omistaja tunnistanee jossakin vaiheessa ajatuksen ”niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa”.
Katsotaanpa hetki, millainen pentu sinulla on. Onko se ujo vai ranttali, vai jotakin siltä väliltä, vai kaikkea vuorotellen? Onko se ahne vai leikkisä vai molempia tai ei vielä kauheasti kumpaakaan? Tykkääkö se ihmisistä – kaikista, vaiko vain tutuista? Onko se kotioloissa energinen hyrrä vai vähän rauhallisempi? Entä onko kenties sen terveyden kanssa jotain huolia?
Pennun persoonallisuutta voi jonkin verran muokata. Alussa enemmän, ja koiran aikuistuessa koko ajan vähemmän. Tosiasia kuitenkin on, että meidän kannattaa muokata koulutuksella sen käyttäytymistä.
On myös oleellisen tärkeää ymmärtää, että koira itse ei minkään ikäisenä voi mitään sille, millainen persoonallisuus ja temperamentti sillä on. Meidän pitää hyväksyä oman koiran persoonallisuus vahvuuksineen ja heikkouksineen, ja vahvistaa sitä itsevarmemmaksi niissä asioissa, missä se sitä tarvitsee.
Mutta.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä kaikkea, mitä se tekee.
Ja siksi koulutus.
Miten se sitten tehdään?
Ensinnäkin pitämällä sen ruokaa tai herkkuja ihan koko ajan taskun pohjalla, ja sitten kun näet pentusi tekevän tai suorastaan valitsevan jonkin vaikka kuinka satunnaisen toimintatavan, josta tykkäät, missä tahansa tilanteessa, kehu se samanaikaisesti. Sen jälkeen kaiva taskustasi pennulle se herkku vahvistamaan vielä äskeinen.
Siinä kaikki.
Sillä jos täytät pentusi valveillaoloajan sen toivotun käytöksen (eli niiden pikkuriikkisten liikahdusten, joista näet jo sen aikeet) vahvistamiseen, ei sillä juuri ole energiaa tehdä niin paljoa enää ei-toivottuja kokeiluja. Lisäksi sinun kannattaa ohjata sen jokainen virtapiikkihetki toivottuihin asioihin, kuten puruluihin, ulkoiluun, nenätöihin, uuden oppimiseen, tasapainoiluun ja muuhun sellaiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos sitä samaan aikaan toisaalla villitään hurjiin riehumisleikkeihin, se oppii hampaat edellä jahtaamaan liikkuvia jalkoja, siivousvälineitä tai muuta sellaista. Pennun tullessa taloon arki pitää ajatella uusiksi myös pennun silmin katsottuna.
Pentu oppii koko ajan, ts. jokainen hetki on sille oppimishetki. Sillä on luovutusikäisenä jo paljon taitoja, mutta ihmisen maailman ja käskyjen ymmärtäminen ei kuulu niihin. Koiralle pitää opettaa erikseen lähes jokainen asia, jonka toivot sen osaavan sitten joskus.
Tässä siis jokunen pitkän linjan ammattilaisen ajatus – ei mitään täydellistä, mutta ei elämän tarvitse sitä ollakaan. Koiraamon Pentukurssilla ja harrastekursseilla sitten lisää asioita!
Onko autolla-ajotaito ihmisen synnynnäinen ominaisuus?
Entä ratsastustaito? Tai lentäminen lentokoneella? Tai kirurgin hommat? Tai…
No ei niin, eikä ole koirankoulutuksen taitokaan. Se on taito, jota opetellaan.
Yksi tekee sen kantapään kautta (ja yleensä siinä ottaa se eläinkin osumaa tavalla tai toisella), toinen lukee läjän kirjoja ennen koiran hankintaa, kolmas eksyy intterwebin ihmeellisiin sokkeloihin ja neljäs julistaa, että ainahan ihmisillä on koiria ollut ja niiden kanssa on toimeen tultu.
Oli miten oli, kukaan ei ole seppä syntyessään.
Mutta on se kyllä ihmeen yleistä luulla niin.
Mitä enemmän olen ollut eläinten kanssa tekemisissä ja opin uusia asioita, sitä vähemmän ymmärrän tietäväni. Siksi erityisesti uuden koiranomistajan ansioksi on luettava, jos hän haluaa oppia asiat alusta asti olettamatta juuri mitään etukäteen.
Yksi tärkeimpiä asioita, mitä koiranomistajan kuitenkin on etukäteen osattava, on tunnistaa, millaista on koiraystävällinen, ja millaista taas koiria epäreilusti kohteleva koulutustapa. Sillä meitä ammattilaisia on joka lähtöön, ja sitten on vielä amatöörien ja harrastajien ja muiden neuvojien suuri joukko monenlaisine ohjeineen.
Älä siis ahdistu sen enempää tästä viidakosta kuin omien tavoitteittesikaan tavoittelusta. Koira on eläin, joka ahdistuu omistajan ahdistumisesta, ja voi paremmin kun omistajakin voi hyvin.
Siksi oman keskeneräisyyden tunnistaminen ja hyväksyminen antaa oikeudenmukaisesti armoa myös eläimelle, jonka oppimispolku on yhtä kesken.
Millainen on sinun ajatuksesi ihannevanhemmuudesta?
Pyri sellaiseksi koiranomistajaksi. Pentu tarvitsee enemmän rakkautta ja johdonmukaisuutta arjessa kuin kieltoja tai kovuutta – ja hyötyy niistä huomattavasti enemmän. Hanki enemmän tietoa koiran käyttäytymisestä, ja opi arvioimaan koulutusvinkkejä, joita sinulle jaellaan.
Millaisen aikuisen koiran ja koira-omistaja-suhteen sinä haluaisit? Se ajatus olkoon johtotähtenäsi kaikessa, mitä teet. Haluatko teidän teidän välillenne luottamusta, iloa, seikkailuja, rauhoittumista, rentoutumista, yhdessäoloa, tai saumatonta yhteisymmärrystä? Saat sen parhaiten, jos ymmärrät koirien lajinomaisen elekielen ja viestinnän sekä osaat ilon ja täyden luottamuksen kautta kouluttaa koirallesi asioita. Näin rakentuu paremmin yhteinen kieli. Koiraamossa opetetaan juuri näitä asioita sekä yksityisesti, että monenlaisilla kursseilla. Ota yhteyttä ja kysy lisää!
Nykyaikainen tutkimus eri koulutusmetodeista paljastaa, että koira oppii parhaiten kun käytetään pelkkää positiivista vahvistamista (kehuminen juuri kun koira tekee toivotusti, ja sen jälkeen konkreettinen palkkio, esim. nami) eikä huomioida ei-toivottua käyttäytymistä ollenkaan. Tämä on myös kotioloissa paras tapa erityisesti pikkupennun kanssa aloitettuna. Koiranpentu oppii nopeasti myös epätoivotut keinot, joilla omistajan saa reagoimaan, mikäli hän ei ole tarkkana. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi luulla, että juuri tämän koiran kanssa tarvitaan kieltoja ja pakotteita. Asia ei ole ihan niin yksiselitteinen – onneksi. Säilyttämällä sekä lajinomaiset tarpeet, että koiran oppiminen lähtökohtana koulutetaan perheen valitsemat tavat uudelle perheenjäsenelle. Pennun oman nimen ja kehusanan oppimisen jälkeen pidän mm. näitä oleellisina asioina koiran kanssa:
Käsittely
Opi nostelemaan, hoitamaan, harjaamaan ja pitämään kiinni pentuasi niin, ettei sillä olisi syytä vastustella.
Opeta pentusi myös rauhoittumaan sylissä (esim. lattialla haaraistunnassa). Kiinni pitäessäsi päästä se irti vasta kun se ei enää pyri siitä pois. Kynsien leikkausta voidaan harjoitella päivittäin ilman kynsisaksia vain matkimalla leikkausta, ja palkitsemalla jokaisesta kynnen rapsauksesta herkulla. Tästä voit lukea lisää mm. Koiraamon ig:stä. Myöhemmin namin kanssa leikataan, tai ollaan leikkaavinaan joka päivä – ja joka kynsi, vaikka vain tassullinen kerrallaan yhden treenihetken aikana. Tämän tyyppiset harjoitukset harvennetaan muutaman päivän välisiksi vasta kun kaikki tähän liittyvä on helppoudessaan tosi pitkästyttävää. Viikko on pennulle piiiitkä aika uuden oppimisen vahvistamisessa, joten leikkaa tai ole edes leikkaavinasi kynsiä 2-3 kertaa viikossa. Voit vaikka ruokkia pennun jonkin ruokailun tämän harjoituksen kanssa – niin minäkin toimin.
Käsittelyongelmat voivat olla syvälle luotaava mutta petollisen vaatimaton alkusoitto jopa ihmisiin kohdistuville aggressio-ongelmille. Kouluta ne ongelmattomiksi etupainotteisesti, ja samalla ehkäiset mahdolliset isommat ongelmat ennen kuin ne syntyvätkään.
Koira tutustuu maailmaan suullaan. Pennun hampaat ovat asioihin tutustumisessa kuin ihmisen kädet. Maisteleminen on sinällään luonnollista. Sitä voidaan kuitenkin tahallaan tai ajattelemattomuudella härnätä jahtaamisleikkeihin jotka kohdistuvat ihmisen käsiin, jalkoihin tai vaatteisiin, ja päättyvät hampailla tarttumiseen, tai hillitä ja ohjata hampaiden käyttö vain ruokaan ja omiin leluihin. Rajua komennusta ei tarvita tässäkään; yleensä se päinvastoin villitsee tai hämmentää pentua. Kun pentu testaa sinuun hampaitaan, nouse ja lähde eleettömästi pois pennun ulottuvilta muutamaksi sekunniksi. Sen jälkeen anna sille muuta pureskeltavaa. Energian kanavointi päivän mittaan koulutukseen, tilanteiden ennakointi tai toiminnan rauhallinen ohjaaminen sallitun puuhan pariin usein riittävät.
Luopuminen
Opeta pentu luopumaan aarteistaan – vaihtokaupalla johonkin sinun tarjoamaasi, pennun silmin suunnattomasti arvokkaampaan. Älä vaikuta olevasi kiinnostunut siitä mitä pennulla on, vaan enemmänkin siitä, miten voisit antaa pennulle kourallisen sen vatsalle sopivia lihapullia joita sinulla sattuu olemaan siinä ihan haitaksi asti. Kun pentu syö ison kasan herkkuja käsivarren mitan päässä luusta, piposta, lapsen lelusta tms., otat rauhallisesti pennun luvattoman aarteen pois. Jos pentu kokee, että se häviää vaihtokaupassa, tai että varastamisesta tehdään numero, opetuksesi kääntyy itseään vastaan.
Opeta koirasi myös luopumaan toisten tuijottelusta ja päin rynnimisestä, pienestä pitäen. Koiraamossa järjestetään kursseja erityisesti tämän harjoittelua varten.
Luoksetulo
Yksi tärkeimmistä opetettavista asioista on luoksetulo. Kun pentu on pieni, sitä kannattaa pitää vapaana ehdottoman turvallisilla ja sille vierailla seuduilla (metsässä ja taajamien liepeillä). Kun se etenee sinusta tietyn matkan (jonka sinä olet päättänyt ja joka on aina sama, mutta lyhyempi kuin sinun sietämäsi etäisyys), kutsut ja menet piiloon tai juokset karkuun pikku matkan. Pentu saa löytää sinut ja teillä on nami- tai lelujuhlat, joista ilo ei lopu heti. Pentu oppii kutsun (joka on aina saman kuuloinen) eikä pidä sinua enää itsestään selvyytenä: sinähän saatat karata! Se oppii tarkkailemaan, minne sinä menet, eikä toisinpäin. Ylipäätään aina, kun pentu tulee luoksesi ulkona, kehu ja palkkaa se superhyvin. Koiraamon asiakkaana saat niin halutessasi Varman luoksetulon opetuskaava -pdf:n tai -monisteen, jossa avataan yksityiskohtaisesti eräs tapa rakentaa koiralle jo pikkupennusta asti erinomaista luoksetuloa.
Yksinolo
Jokaisen koiran on tarpeen oppia olemaan yksin. Vaikka se ei olisikaan heti ajankohtaista, yleensä se tulee joskus jokaisen koiran eteen viimeistään jonkin elämän tilanteen muuttuessa. Pidä koiran elämä tasapainossa myös huomiosi (jota koira ei siis voi saada yksin ollessaan) suhteen: kohtuus kaikessa. Jätä toimimatta koirasi henkilökuntana, edes sen ollessa pentu, mutta huolehdi sen perustarpeista ennen kuin se tulee niistä itse tietoiseksi (läheisyys, uni, pissa- ja kakkahommat, liikunta, nälkä, leikkiminen, aivotyöt, ystävät jne.). Yksi koira tarvitsee enemmän yhteistä toimintaa kuin toinen nukkuakseen yksin jäädessään. Silti yksikään koira ei jaksa yöunien jälkeen nukkua taas tuntitolkulla vain lyhyen aamulenkin ja ruuan voimalla. Se vain ei ole sitä, mitä koira tarvitsee.
Joskus koiran voi myös opettaa uudestaan yksinoloon, sisäsiisteyteen yms. jos nämä taidot ovat päässeet unohtumaan tai käsitetty väärin. Jälkikäteen se on usein vain hyvin paljon hankalampaa, eikä edes aina onnistu omistajien toiveiden mukaisesti. Yksinolotaito myös autossa helpottaa elämää – ja joskus koiran opettaminen yksinoloon on helpompi aloittaa autossa kuin kotona.
alkaa hyvästä yhteydestä vapaudessa (ks. ”Luoksetulo”) ja jatkuu koiralle miellyttävien välineiden valintaan. Ei ole yhdentekevää, millaiset valjaat, panta tai hihna koiralla on sen ollessa pikkupentu ”koska se kasvaa niistä kuitenkin pian ulos”. Koiran tärkeimät ensimäiset viikot ja kuukaudet muovaavat sen käsitystä hyvästä, kivasta ja turvallisesta maailmasta sen kohtaamien ihmisten, koirien ja muiden eläinten ja elottomien kohteiden kautta. Väkisinkin jotkut asiat saattavat jossakin vaiheessa myös vähän jännittää. Jos koiran valjaat tai panta painavat henkitorvea tai ovat muutenkin hankalan tuntuiset, se pahentaa uusien kohtaamisten mielleyhtymää. Valitse siis jo pikkupennulle leveä, pehmustettu, kuristamaton ja sopiva panta ja/tai oikeankokoiset valjaat, jotka eivät pyöri sen päällä, nouse rintalastan yli painamaan kaulan pehmytkudoksia, ahdista kainaloita, ja jotka saa säädettyä juuri sinun koirallesi sopiviksi. Kun ne jäävät pieniksi, voit myydä ne seuraavalle pennunomistajalle ja hankkia omallesi seuraavan kokoluokan hyvät välineet.
Tervetuloa Koiraamon kursseille, joilla opetetaan Koiraamon ihan oman metodin mukaista hihnakäytöstä ja toisten koirien ohittamisia palkkioperusteisesti. Se tehdään jo todella pitkällä kokemuksella ja hyvällä menestyksellä. Kysy lisää!
Entä sitten ”EI”?
Kieltosana on fiksuinta opettaa koiralle samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin taito. Silloin tulee myös kiitettyä koiraa, kun se noudattaa kieltoa.
Opettamaton kieltosana on problemaattinen monesta syystä.
Ensinnäkin; ihminen saa nopeasti mielihyvän tunteen, kun koira keskeyttää toimintansa. Sehän tapahtuu varsinkin pikkupennun kanssa aika helposti. Tosin syynä on hämmästys, huolestuminen tai joskus jopa pelästyminen.
Toisekseen tällaiset tilanteet kannustavat ihmistä toistamaan oman toimintansa vastaavissa tilanteissa myöhemminkin. Se puolestaan hidastaa motivaatiota selvittää, voisiko tämän kaltaisista tilanteista selvitä paremmin eri tavalla – nimittäin tehokkaan koiraystävällisen koulutuksen avulla.
Kolmanneksi, se ei opeta koiralle toivottua käytöstä sen tilalle, mitä se oli puuhaamassa, kun kielletään. Eli koira jää vähän niinkuin tyhjän päälle hetkeksi. Sitten se palaa siihen, mitä oli tekemässä, koska se ei mitenkään osaa keksiä, mitä kummaa ihminen sitten haluaa.
Neljänneksi, jos kielto ei toimi, ihmisellä on taipumus lisätä painetta koiraan. Ja entä jos se ei sittenkään toimi ja koiran toiminta pitää saada katkaistua? Näetkö, mihin tämä saattaa huonoimmillaan johtaa? Ja se voi tapahtua hurjan helposti meistä parhaimmillekin.
Viidenneksi, jatkuva kieltäminen murentaa kieltäjän ja koiran välejä ja heikentää koiran luottamusta häneen (ja se on todella vaikeaa saada korjattua). Se tekee koirasta vähitellen aloitekyvyttömämmän ja syö sen itseluottamusta, ja tällaisesta koirasta saattaa nähdä elämänilon vähenemistä tai jopa suoranaista toivottomuutta.
Kuudenneksi, kielto toimii yleensä vain, kun joku on kieltämässä (jos silloinkaan).
Seitsemänneksi, kieltämisestä tulee ihan älyttömän helposti koulutusmetodi. Silloin mennään päin seinää ja lujaa.
Hyvän koulutuksen tulisi olla jokaisen koiran oikeus
On äärimmäisen tärkeää, että pentu oppii luottamaan ihmiseen erityisesti käsittely- ja hoitotilanteissa ja luoksetulossa. Nämä vaikuttavat usein suoraan ongelmakäyttäytymisten syntyyn tai ehkäisyyn. Mitä vaikeampaa jokin asia tuntuu olevan, sitä useammin sitä kannattaa harjoitella. Sinun tarvitsee kaikissa tilanteissa olla vain yhden kerran sitkeämpi ja lempeämpi kuin pentusi. Ei kannata piilottaa päätä pensaaseen ja lykätä välttämättömän opettamista. Pennun rotu, aikaisemmat kokemukset tai niiden puute ja luonteen taipumukset vaikuttavat siihen, että eri koirien kanssa on tarpeen harjoitella eri asioita eri määriä. Pikkukoira tai monirotuinen pitää opettaa ihan yhtä huolellisesti kuin iso tai yksirotuinenkin – sen itsensäkin takia!
Jossakin vaiheessa oli yleistä miettiä, onko oma koira jotenkin luonnevikainen, jos sen kanssa moni asia tuntui hankalalta. Onneksi sitä kuulee nykyään enää tosi harvoin, sillä hankalakäytöksinen pentu ei ole luonnevikainen – pennut ja nuoret koirat vain ovat energisiä, ja siten välillä työläitä! Kun omistaja osaa kanavoida pennun ja kasvavan koiran energian oikeisiin asioihin oikeilla tavoilla, iso osa huolista haihtuu niiden kautta. Ellet tiedä, kuinka sinun tulisi toimia, ota yhteyttä. Lähetä viesti, meilaa tai soita niin jutellaan hetki. Mitä aiemmin tartut asiaan, sen parempi lopputulos.
Opetuksessa ja ongelmissa koiranomistaja saa koulutusapua alan ammattilaisilta – kuten Koiraamo Oulussa – koirayhdistyksistä ja yksittäisiltä koiran omistajilta. Sinä omistajana kuitenkin olet viime kädessä vastuussa, mitä annat koirallesi tapahtua ja millaisia neuvoja noudatat, ja mitä koirasi oppii neuvojen johdosta kanssasi. Koiran koulutus ei saa olla meidän normaalin moraalitajumme ja etiikkamme ulkopuolella. Kentällä tehty koulutus ei ole tärkeämpää kuin arkiopetus. Toimi kuten luotettava ja oikeudenmukainen vanhempi; pysyt samana ja turvallisena aikuisena myös hauskoissa ja kiinnostavissa koulutustilanteissa, tapahtuivat ne missä tahansa, ja herättivät ne sinussa millaisia tunteita tahansa. Aikuinen sinussa oppii käsittelemään satunnaiset turhautumisen tunteet, ja hakemaan lisää taitoja niiltä tahoilta, jotka osaavat ratkaista ne koiraystävällisesti ja rakentavasti.
Jos olet vasta miettimässä pennun hankintaa
Koira tuo kotiisi iloa ja huolia. Kumpaa enemmän seuraavaksi 10-15 vuodeksi, siihen saattaa oma hankintapäätöksesi vaikuttaa suuresti.
Koira on aina aikuisen vastuulla alusta loppuun. Olethan valmis huolehtimaan päivästä päivään koirasta sen eliniän – ja/tai toteuttamaan luopumisen?
Koirasta on valtavasti iloa ja seuraa, mutta siitä saattaa myös joskus aiheutua niin paljon vaivaa, että aikuisen tulee tehdä tämä vastuullinen hankintapäätös itse. Lapsen sitkeät pyynnöt tai ystävän yksinäisyys eivät ole riittäviä perusteita hommata koiraa kenellekään toiselle. Jokainen koira myös ansaitsee hyvän peruskoulutuksen, ja se kyllä edellyttää sitoutuneisuutta ja viitseliäisyyttä.
Joka koiran tulisi tulla perheeseen omilla oikeuksillaan. “Toisen koiran kaveriksi” ei ole ihan sama kuin ensisijaisesti ihmisen koiramaiseksi perheenjäseneksi. Ja jos koiran perustarpeita ei huomioi arjessa, probleemia on luvassa.
Koiran rodun käyttöhistoria vaikuttaa nykypäivänkin koirassa, myös monirotuisten kokoonpanossa, ja sekarotuinen on myös perimänsä vanki. Ulkonäkö valintaperusteena on loppujen lopuksi toissijainen verrattuna luonteen, taipumusten ja terveyden merkitykseen – niin koiran pitämisen ilon kuin kukkaronkin kannalta. Mieti siis tarkkaan, millaisen koiran siis oikeasti haluaisit.
Pennun hankinnalla vääjäämättä tukee tietyn kasvattajan (=nartun omistajan) toimintaa hyväksynnällä ja taloudellisesti. On ikävää, että pentuja tehtaillaan, ja juuri siksi toivoisinkin, että vastuullinen kasvattaminen olisi myös osa pennun ostajan arvomaailmaa. Se on myös pennunostajan etu, sillä vastuullinen kasvattaja on ja pysyy kasvatinomistajan tukena läpi koiran kasvuvaiheiden, ja yleensä myöhemminkin, kun tarvitaan.
Millainen aikuinen koira sinun ohjauksellasi pennustasi kasvaa?
Koirankoulutus ei ole aina ihan helppoa, joskus voi tarvita siihen ohjausta. Koiraamossa saat apua, neuvoja ja ratkaisut koiraongelmiisi.
koirakoulu.koiraamo @ gmail.com Satu Vertainen p. 0407317639